Musiikin historiallinen kehitys

Musiikki ja ihmiskunta

Musiikki musiikki on todennäköisesti yhtä vanha ilmaisumuoto kuin ihmiskunta itse. Tiedemiehet eivät pysty tarkalleen sanomaan kuinka vanha taiteenlaji musiikki on, eikä sen alkuperää tunneta. Voidaankin olettaa, että musiikkia on aina ollut.

Musiikki liittyy olennaisesti viestintään, mutta todennäköisesti jo homo sapiensia edeltävillä ihmisapinoilla on ollut jonkinlaista musiikkia käytössään, joka on voinut liittyä näiden muinaisten esi-isiemme kommunikaatioon. Musiikin synnyn otaksutaan liittyvän puheen kehittymiseen. Ihminen on aina havainnoinut luontoa, joten esimerkiksi eläinten ja lintujen matkiminen on saattanut johtaa musiikin syntyyn. Toisaalta tähän on varmasti vaikuttanut myös esimerkiksi ihmisten työkalujen rytmi sekä ihmisen leikkisä perusolemus. Jopa lapsikin osaa lyödä käsiään yhteen luodakseen rytmin.

Musiikki on säveltaiteen muoto, joka on yksi vanhimmista taiteenlajeista. Muinaisessa Kreikassa musiikilla (eli musike tekhne) viitattiin säveltaiteen lisäksi myös tanssiin ja runouteen. Mikä onkin mielenkiintoista, sillä nykyihminen pitää nämä kolme asiaa mielellään erillisinä taiteina, vaikka ne usein toimivatkin parhaiten juuri yhdessä.

Musiikissa on useita eri ulottuvuuksia. Näistä tärkeimmät ovat rakenne, dynamiikka, ääni, rytmi ja sävel. Peräkkäin vaihtuvat sävelkorkeudet yhdessä muodostavat melodian. Musiikkiin liittyy helposti laulu, mutta sitä voi tuottaa myös pelkillä soittimilla, jolloin sitä kutsutaan instrumentaalisesti musiikiksi. Toisaalta musiikki voi olla myös tuotettu täysin ilman soittimia, kuten esimerkiksi kuorolaulussa. Esimerkiksi bysanttilainen kuoroperinne hylkää tarkoituksella kaikki soittimet, sillä tuon tyyppisen musiikin perusperiaatteena on jäljentää enkelien ääniä.

Toisin kuin esimerkiksi kuvataide, etenee musiikki aina eteenpäin, eli toisin sanottuna sillä on olemassa tempo. Musiikilla ei kuitenkaan ole välttämättä rytmiä, ja on olemassa myös täysin rytmitöntä musiikkia. Musiikilla ei ole aivan selkeää määritelmää, sillä mikä tahansa ääni voi periaatteessa olla musiikkia, mikäli sen tuottaja on tarkoittanut sen musiikiksi. Populaarimusiikissa rytmi tuotetaan perinteisesti rummuilla tai säestyksellä.

Taideteosta, joka sisältää musiikkia kutsutaan kappaleeksi tai sävellykseksi. Kun se tämän lisäksi sisältää myös sanoituksia tai lyriikkaa, on kyseessä laulu. Laulut ja kappaleet voivat myös yhdessä muodostaa suuremman taideteoksen. Ooppera ja musikaali lienevät hyvä esimerkki tällaisesta. Musiikkia käytetään hyödyksi myös monissa muissa taiteenlajeissa, kuten vaikkapa elokuvataiteessa, teatterissa tai tanssitaiteessa.

Kun nykyihmisellä musiikki liittyy pitkälti rentoutumiseen ja hauskanpitoon, on erilaista musiikkia syntynyt lähestulkoon jokaisessa kulttuurissa ja sivilisaatioissa. Sen merkitys ihmiskunnan historiassa onkin yhtä vahva kuin puhutulla kielellä. Ennen länsimaisen kulttuurin voittokulkua ja teollista vallankumousta, käytännössä jokaisella kulttuurilla oli oma musiikkiperinteensä ja omat soittimensa.

Maailma oli menneinä vuosisatoina sirpaloituneempi ja tuntemattomampi. Musiikilla on kuitenkin kulttuurista riippumatta ollut samanlainen tarkoitus, joista tärkein on tuoda ihmiset yhteen. Yhdessä leiritulien ääressä on soitettu musiikkia, ja se on muodostunut tärkeäksi sosiaaliseksi rituaaliseksi. Nykyään monet kuuntelevat musiikkia lähinnä yksin, mutta musiikin historiassa tämä on todella uusi suuntaus, jonka on mahdollistanut teknologinen kehitys.

Musiikilla on tärkeä rooli ihmisten viihtymisen ja mielenterveyden kannalta, mutta se näyttelee myös tärkeää roolia korkeakulttuurissa. Tämän johdosta miltei jokaisessa sivistysvaltiossa on olemassa myös yliopistotason musiikillista opetusta ja tutkimusta. Musiikin tietämystä voi kuitenkin kuka tahansa syventää, jolloin ihmiselle avautuu täysin uusi maailma. Maailma on nimittäin pullollaan sekä vanhaa, että uutta musiikkia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *