Musiikin historiallinen kehitys

Kansanmusiikki

Vielä 1800-luvulla klassisen musiikin säveltäjät olivat maailmassa formulakuskien ja rock-tähtien asemassa. Se oli kuitenkin pääasiallisesti ylhäistön ja varakkaiden musiikkia, sillä ennen äänilevyjen keksimistä ei rahvaalla ollut juuri mahdollisuutta kokea klassisen musiikin suloja. Klassisen musiikin rinnalla on kirkkomusiikin lisäksi aina elänyt kansan musiikki, joka on syntynyt erilaisista sävelilmaisuista.

Etenkin kansanmusiikki on siirtynyt sukupolvilta toiselle kuulomuistin avulla, ilman kirjallisia tekstejä tai nuotteja. Tästä johtuen kansanmusiikki on aina ollut elävää, sillä sävelet ja sanat ovat muuttuneet, jolloin siitä on syntynyt myös erilaisia variaatioita ja toisintoja. Juuri sävelmien muuttaminen ja niiden samankaltaisuus on yksi kansanmusiikin tunnuspiirteistä.

Miltei jokaisessa maassa erityisesti työntekoon on liittynyt erilaisia lauluja. Monet tutkijat ovatkin sitä mieltä, että työnteko on koko kansanmusiikin lähtökohta. Raskasta työtä – kuten esimerkiksi viljankeruuta – on ollut helpompi tehdä, kun yhdessä on voinut samalla rallatella. Toisaalta erilaisia alkeellisia sävelrakenteita on esiintynyt eri kulttuureissa loitsinmenoissa. Miltei jokaisessa maailman kulttuurissa esiintyy myös muita pelkistettyjä sävelkaaria sisältävää resitointia, josta esimerkkinä voisi ottaa hengellisten tekstien sekä runojen esittäminen.

Kaikkein vanhimassa kansanmusiikkiperinteessä musiikilla on ollut myös yliluonnollisia ja salaperäisiä puolia. Sen uskottiin vaikuttavan esimerkiksi syntymään, säätiloihin ja metsästysonneen. Kun yhteiskunta alkoi modernisoitua ja erilaiset uskomukset alkoivat haihtua, muuttui musiikin rooli enemmän viihteellisemmäksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *